A-pentueen kuulumisia
27.1.13
Nyt on jo vuosi siitä kun A-pentue hajosi maailmalle, onnea
"pienten" elämään!
Pentujen luonteet ovat pysyneet hämmästyttävänkin hyvin niissä asetelmissa missä ne olivat luovutusikäisinä. Ne ovat kaikki omia ihmisiään ja laumanjäseniään
rakastavia kissoja, mutta vieraisiin ihmisiin suhtautuminen vaihtelee vahvasti. Kävin äskettäin katsomassa Aurinkoa, sille ovikellon ääni tarkoittaa samaa kuin sen emolle: etsi kämpästä paras mahdollinen suoja, vihollisia
on tulossa! Aadakaan ei vieraista kotonaan pidä, mutta asenne muuttuu vieraissa paikoissa, siellä vieraat ihmiset eivät häiritse tytön mielenrauhaa tippaakaan. Hillalla yleensä uteliaisuus voittaa, se häipyy pahimman härdellin
ajaksi, mutta pian tulee kuikuilemaan mitä mielenkiintoista on tapahtumassa, ja vasaroiden pauke ja porien jyryytys ei tytteliä kaikota... Rohkeimmaksi taisi jäädä tuo Armas, se on yhä vieraidenkin ihmisten rakastaja, ja tietenkin
omaa ihmistään rakastaa vielä enemmän 🤭 Armaksen sijoitussopimus on muuten nyt purettu, ja poika on kaikkinensa
Annen oma 😘
Aurinko osaa varoa ihmisiä, mutta ei korkeita paikkoja. Kesän lopulla Aurinko oli koittanut lähteä
maailmalle neljännen kerroksen ikkunasta, kun asuntoa tuuletettiin. Auringon suojelusenkeli antoi pojan pitää henkensä, mutta toinen takajalka murtui pahasti, tuloksena leikkauksia ja lasta jalkaan, ja kolmen kuukauden häkkilepo, ei
varmasti kovin mukavaa nuorelle kissalle. Nyttemmin ikkunoissa on tarkkaan lapsilukot jotka estävät kissojakin putoilemasta...
Armas on ahkeroinut näyttelyissä, se suoritti avoimen luokan ja kävi ensimmäisessä
champion-luokan näyttelyssäkin jo. Siellä tuomari tykkäsi pojasta kyllä, mutta mainitsi kehittymättömyydestä vielä tuolloin, katsotaan mitä tuomarit pojasta tykkäävät nyt keväällä.
Aada kävi ensimmäisessä kastraattiluokan näyttelyssään, Helsingin drive-in-näyttelyssä. Aadastakin tuomari tykkäsi ja olisi tytön ottanut tp-valintaan, ellei se olisi ollut niin jännittynyt. Koska jännitystä
ei ollut näkyvissä nuortenluokan tavanomaisessa näyttelyssä, toivottavasti Aadan perhe vielä uskaltautuu näyttelyihin tytön kanssa, sekin vaikuttaa oikein lupaavalta kissanalulta 🙂
Aurinko ja Hilla vielä odottavat näyttelyitään, Hilla on nyt mammalomalla ja pentuja toivotaan syntyväksi keväällä, jolloin aikaisin mahdollinen näyttely olisi tuolla
kesällä. Toivon saavani silloin myös mamma-Eerikan käväisemään jossakin näyttelyssä. Eerikan luonne ei välttämättä vieläkään ole "näyttelykissan", se on turhan ujo, mutta
olisi mukava saada tuomarin näkemys rouvasta nyt useamman vuoden näyttelytauon jälkeen. Tosin nyt leikkauksen jälkeen ruoka on maistunut sille liiankin hyvin, niin saa nyt nähdä pysyykö mamma pöksyissään kesään
asti
Kolmelle pennulle on toiveita saada jälkeläisiä, Armakselle on toiveissa pikkutiikereitä
ja -savuja Ampsun, SC Katinhännän Survivor Amberin kanssa. Myös Auringolle on pentuja toiveissa Hertan, Bohold Duchessin kanssa, tässä
pennut voivat olla kuviottomia tai tabbyjä, ja laskettu aika on 15.2, eli Aurinko kerennee olla ensimmäinen lisääntyjä pentueessa. Hillan puolisoksi valikoitui ruskeatabbykolli Miiko, SC Feronian Oxalis Europaea, ja tässä
pentueessa on mahdollista syntyä kaikkia kuvioita, jännityksellä odotan ylläreitä 🙃
Silmien
värien kehitystä tuossa veikkailin aiemmin, tällähetkellä näyttää että Hilla oli ainoa "erilainen" pentueessa, sillä on yhä vihertävät silmät, muilla väri asettunee vanhempien jalanjäljissä
keltaiseen.
13.6.12
Nyt on kaikki pennut käyneet näytelmissä, ja ihan kuten uumoilin, kaikki muut pennut ovat katseenkestäviä paitsi kotiinjäänyt Hilla. Aadan tiikerikuvio on hiukan
auennut kasvun mukana, ja olin jo melko varma että tuomari sen haluaa vaihtaa täplikkääksi, mutta ainakaan ensimmäisessä näyttelyssä ei näin käynyt 🙃
Aurinko pysyi myös punahopeana, vaikka sen punaisuus on myös kasvussa hiukan häipynyt. Aurinko on ulkonäöltään muutenkin kuin isoisänsä Pocemon, kun muut pennut ovat
aikalailla isänsä ja äitinsä puolivälin paikkeilta ulkonäkönsä suhteen. Mielenkiintoista nähdä millainen aikuinen Auringosta tulee! Nyt teininä se on pitänyt sijoituskotinsa aikuisia varpaillaan,
mm. erään kerran Aurinko oli vaaninut perheen taaperoa, ja loikannut pojan päähän
Myös
Armas tykkää loikkia ihmisensä päälle, liekö sitten geeneissä tuollainen 😎 Armas on kehittynyt
todella hyvään suuntaan, ensimmäisessä näyttelyssä se oli TP, ja myös toisessa näyttelyssään se pääsi tuomarin parhaan valintaan, mutta liian selvän haamukuvion takia sitten titteli jäi
saamatta sillä kertaa. Armasta pääsee katsomaan PIROKin näyttelyyn Poriin 14.7 sekä URKin Helsingin erikoisnäyttelyyn 11. ja 12.8, mikäli kaikki nyt menee suunnitelmien mukaan
Luonteeltaan Armastus on pysynyt rohkeana ja leikkisänä, verhot ja hyllyt kokee kovia sijoituskodissa kun Armas saa riekkukohtauksia 😮 Armas saa yhä myös "rakkauskohtauksia", jolloin Armaan ihminen on lähes mustelmilla kun poika puskee niin lujaa 😘
Hillan väri on yhä arvoitus, paikoitellen se on täysin kilpikonna kun taas paikoitellen olen ihan varma että savuakin on siellä. Ensimmäinen pentue tulee olemaan aikamoinen
ylläri, sillä en ole Hillan haamukuviotakaan vielä saanut selville 🙂 Hillan "kaulanauha" on onneksi lähdössä
kasvun mukana, joten ehkä me näyttelyihinkin joskus taas uskaltaudutaan. Kilpikonnana Hillalla olisi varmasti ihan hyvät mahdollisuudet menestyäkin näyttelyissä, eli pitää sitä värin vaihtoa vielä pohtia...
Armakselle näyttäisi tulevan oranssit silmät, Hillalle vihreät ja muille ehkä keltaiset, katsotaan mihin värit lopulta asettuvat. Silmien väri kehittyy hitaasti, ja molemmilla vanhemmilla on "peruskeltaiset" silmät,
eli pentujen näinkin suuri värivalikoima on aika yllättävää.