Kuulumisia -15 - -21

15.1.2021

Tapsa kävi laumassa ja oltuaan muutaman kuukauden syntymälaumassaan se muutti omaan kotiin. Toivon Tapsalle pitkää, onnellista ja turvallista elämää ❤ Minulla meinasi sydän särkyä luovutuspäivänä, en tule kyllä koskaan tottumaan siihen että laumasta joku lähtee. Tämä oli sekä Tapsalle että omalle laumalleni ainoa oikea ratkaisu, silti ottaa koville.

3.4.2020

Tapaus Clara.

Claralle oli suunniteltuna pentue minun kasvattajanimelleni, ja yksi astutussessio oli talvella. Laskettu aika oli maaliskuun puolivälissä, ja vaikka selvisi että tyttö jäi tyhjäksi, pyysin silti sijoituskodilta että saisin tytön vierailulle luokseni. Clara oli ollut minulla muutamia päiviä kun aloin pohtia miksi saan tassusta jos silittelen selän loppuosasta... Clara myös tanssahti käden alta pois silitettäessä, jos käsi meinasi edetä selän loppuosaan asti. Sillä oli myös muutamia hännänkanto-tapoja joita en tunnistanut omien kissojen perusteella. Päätin kuvauttaa selän, hännän ja lonkat. Ikävä kyllä selvisi että vaikka selkä ja häntä olivat täysin ok, lonkat olivat löysät ja niissä nivelrikkoa. Vasta tämän tuloksen jälkeen "huomasin" että Clara leikkii hyvin lyhyitä toveja, juoksahtaa lelun perässä kerran tai kaksi, ja jää makoilemaan sen jälkeen... Takaosan liikkeetkään eivät ole kissamaisen joustavia, vaan "tönkköjä". Se ei onnu, joten pelkästään liikkeistä ei kyllä (minä ainakaan) olisi voinut päätellä nivelrikkoa. Clara tullaan steriloimaan ja se pääsee pitenevälle listalle omistuksessani olleista kasvatuskissoista, joita en sitten käyttänytkään kasvatukseen. Toisaalta ensimmäinen tällainen jonka olen terveyssyistä laittanut hyllylle.

Asa sai implanttinsa helmikuussa, eli sille ei ole odotettavissa pentueita minun kasvattajanimelleni tai muille kasvattajille nyt noin puoleentoista vuoteen. Luonne on yhä kymppi, ja toivon sille ainakin yhtä pentuetta vielä.

5.5.2019

Asa-masanen on yhä ilman implanttia (vaikka Serryssä toisin lukee). Mutta tarkoitus on se tässä laittaa joku päivä. Asan kanssa käytiin muutamassa näyttelyssä alkuvuonna, ja poika on oma seurallinen itsensä yhä näyttelyissä. Scandinavian Winner oli kaksipäiväinen, ja meinattiin molemmat väsyä näytteilläoloon. Onneksi norminäyttelyitä voi harrastaa vain yksipäiväisinäkin. Lauantaina olin unohtanut omat eväät kotiin, ja Asan mielestä oli aivan tavatonta että mennään näyttelyyn ja ruokakuppi ei pursua jotain tuoreherkkua. Poika piti konserttia lähiyleisölle sen aikaa kun juoksin hakemaan herkkupussin 😀

Vähän kivempia toisen ottamia kuvia pojasta näyttelyssä

Kotisivut oli kaatuneena hetken, anteeksi siitä. Lopetin automaattisen maksatuksen koska oli tarkoitus vaihtaa maksujärjestelmää, sitten unohdin koko homman... Huomasin että kotisivut on pimennossa vasta kun itse hain täältä jotain tietoa/kuvaa. No, nyt on taas automaattimaksatus eli ei pitäisi ihan heti uusiutua tämä vaiva.

Pää ei toimi oikein muutenkaan. Helmille oli tilattu luonnetesti torstaille 2.5. Sain puhelun illalla, teidän pitäisi olla täällä luonnetestissä... Olin ollut satavarma että kyseessä on lauantai. Yleensä nuo testit järjestetään viikonloppuisin, niin pää on kääntänyt numerot pois päältä ja vain viikonpäivä oli "satavarma". Hah. Helmillä on juoksu kohta, eli mahdollinen luonnetesti siirtynee taas hamaan tulevaisuuteen.

Ehkä pää alkaa taas toimimaan kun saan koulun loppuun. Se pitäisi olla pulkassa tänä keväänä. Hallelujaa!

Olen tässä talven aikana käynyt kotisivuja läpi ja poistanut vanhentunutta tietoa. Siivous jatkunee vielä hetken. Minulle saa laittaa ehdotuksia mitä tänne halutaan lisää, mitä on liikaa, mikä on sekavaa ja vaikeatajuista, ym.

Eppu on perinyt isänsä hännänpään, ja saanut siihen myös vähän lisää väriä. Kuva Satu Hunttila, kasvattaja ja omistaja Riita Kela

20.5.18

Asa-Masa Pasanen oli tarkoitus laittaa uudestaan implantille, mutta ilmeisesti ikä on tehnyt tehtävänsä, ja ainakin juuri tällä hetkellä se näyttää pärjäävän leikattujen tyttökissojen kanssa ilman implanttia. Eli toiveisssa on vielä pentue Asalle joskus kenties. Sillä on nyt kaikista kolmesta pentueesta vain yksi tyttöpentu jäänyt mahdollisesti kasvatukseen. Eppu on vasta n. puolivuotias eli mahdollisiin pentuihin on vielä aikaa... Asalle minulla ei ole tällähetkellä omia morsianehdokkaita, ja oma aika on nyt mennyt opiskeluissa niin en ole ehtinyt kissajuttuja pohtia. Mutta ehkä tässä vuoden sisällä kissoihinkin pääsen taas paneutumaan.

19.11.17

Jihuu, pentu-uutisia!

Asa sai aikamoisen isänpäivälahjan, kun Vinhaviiksen kissalaan syntyi 12.11 peräti kuusi pentua! Emona Vinhaviiksen Satalasissa, Eddie, ja isänä siis minun Asamasaska, IC Taikapeikon Brassailija. Pentueen kuulumisia voi seurailla myös Eddien jengin omassa blogissa ja facebookissa.

Pentueen vanhemmat Omakissassa, josta löytyy mm. terveystutkimukset:

Eddie

Asa

Pennut muutamien tuntien ikäisinä. Kuva Satu Hunttila

Asa-masanen

19.10.17

Kerran vuodessa päivitys 🙃

Näin se aika menee. Kun tapahtuu mukavaa, ei malta istua koneen ääressä ylimääräisiä aikoja (lähes kaikki kouluhommat tehdään koneen kautta), ja kun tapahtuu kamalia niin ei pysty päivittämään....

Mukavia tapahtumia oli tässä viime kuulumisten jälkeen Iitan tulo laumaan. Se on hassu hönö, pentujen pentu. Vähän aikaa kun katselee sen viuhtomista niin ei voi muuta kuin istua portailla ja ihmetellä 😋

Kamalia on Onnin lähtö. Pelkäsin sitä muutenkin, ja se miten se tapahtui särki sydämeni. Helmin sivulla lisää asiasta, mutta tähän kerron että laumasta erottaminen ei olisi missään nimessä tullut kysymykseen. Onni oli koko ikänsä nukkunut vieressäni, sohvalla ja sängyllä ja tuolin jalan vieressä kun olin tietokoneella töissä. Seurannut katseellaan jos ei mukaan tullut kun puuhasin jotain. En pystynyt edes koskemaan siihen viimeisenä iltana. Ihan mikä tahansa muu tapa olisi ollut inhimillisempi, syöpä tai sydämen pettäminen, raju epilepsiakohtaus...

💔

Kissarintamalla vastoinkäymiset vain jatkuivat. Minski ei tiinehtynyt vaikka tarjosin useampaa urosta sille. Lopulta luovutin ja Minski siirtyi sijoituskotinsa omistukseen.

Asa kävi ulkomailla ja sai sertinsä, kuten se on joka näyttelyssä saanut, myös niissä joissa sertistä on tullut kilpailua. Implantin vaikutus lakkasi tuossa kesällä ja nyt toivotaan että Vinhaviiksen kissalaan olisi tulossa pentuja. Katsotaan, marraskuun alkupuolella on laskettu aika jos astutus onnistui. Nyt mietin Asan kanssa mitä teen, laitanko implantin vai leikkaanko sen. Asalla on neljä pentua, mutta niistä ei ole kasvatukseen jäänyt omien tietojeni mukaan yhtäkään. Luonteessa on hiukan särmikkyyttä tullut esiin näyttelyissä, implantin vaikutuksen lakattua. Eli pohdin mitä annettavaa Asalla on eurooppalaisille, mahtavan hyvän värin lisäksi. Rohkea ja ihana lemmikkinä se yhä on, mun pikkukoira ❤

Ja laumassa Asa toimii myös yhä, eli Tapsa oli syyllinen siihen naaraiden kiusaamiseen kuten epäilinkin. Tapsa voi hyvin äitini luona, ja sen kanssa on tarkoitus päästä ulkomaille hakemaan pakollinen serti sieltä että päästään kotimaan näyttelyihin taas. Viime reissulle Tapsa ei päässyt, kun äitini muutto sai sille aikaan virtsatietulehduksen, joka yltyi pahaksi ennenkuin saatiin hoidettua. Tulehdus vei pojalta kaikki lihakset, ja vasta nyt alkaa kunto olla sellainen että sen kanssa kehtaa näyttelyihin lähteä. Myös Helmin kanssa on haaveina ulkomaan näyttelyt, eli minun kotihiiren pitäisi opetella suuren maailman kuvioita, jotka pelottavat yksinkin, saati jonkun huollettavan ollessa mukana 😎

30.10.16

Noh, ihan näin harvaan ei ollut tarkoitus päivitellä kuulumisia 🙃

Mutta täällä jatketaan olemista, muutoksia on ollut paljon... Tarmo meni äidilleni, ja muutaman päivän kuluttua alla olevasta päivityksestä sattui kamalia. Äitini oli puhunut parvekkeen verkottamisesta, mutta se oli jäänyt syystä tai toisesta. Tarmohan ei ollut mikään agilitykissa, mahdollisesti huonojen lonkkien takia se ei tykännyt hypellä yleensä yhtään mihinkään. Mutta ehkäpä lintu sai sen unohtamaan huonot lonkat, ja niin se hyppäsi parvekkeelta. Naapuri tuli kertomaan äidilleni että ulkona maassa makaa tutun näköinen kissa. Äitini juoksi alas, ja Tarmo kuoli hänen syliinsä.

Tämä oli ihan kauheaa meille molemmille, ja minulta lähti käytännössä puhekyky. Se viimeinenkin....

Äitini oli ehtinyt täysin rakastua rentoon ja rakastavaan Tarmoon.

Minä olin luullut löytäneeni turvapaikan Tarmolle.

Tarmo tuhkattiin, ja jos joskus asetun jonnekin ihan pysyvästi, Tarmo saa haudan sieltä 💔

Mutta sitten muita kuulumisia. Pääsin tuon yli, mutta laumani ei ollut vieläkään tasapainossa. Taikalta löytyi useamman kerran puremahaava takapuolesta.

Sen käytöksestä päättelin että kyseessä on Tapsa 😥

Koska Taika oli ensin laumassa, mielestäni minun kuului turvata ensisijassa sen hyvinvointi, ja niin yritin etsiä Tapsalle uutta kotia. Tapsa meni äidilleni odottelemaan uutta kotia, parveke verkotettiin. Kotitarjokkaita oli, mutta kun ohjasin heidät kyselemään Tapsasta äidiltäni, ilmeni että Tapsa ei etsinytkään enää kotia 😋 Tapsakin sai äitini pauloihinsa 😎

Äitini muutti juuri, ja Tapsa oireilee muutosta. Toivottavasti Tapsa siitä kotiutuu, äitini ei ainakaan vielä kuulosta siltä että pitäisi alkaa taas pohtia vaihtoehtoja. Voi olla että mammanpojalla on vain vaikeuksia muutoksiin sopeutumisessa.

Taika siis laumassa mukana yhä, mun rautarouva! ❤

Asaa ei ole leikattu, vaan laitoin sille implantin. Lähes vuoden se on nyt toiminut, tällähetkellä poika vähän laulelee, mutta uuden implantin laitan vasta jos alkaa merkkailemaan uudestaan. Asa ja Tapsa on muuten lähtemässä maailman valloitukseen, olen lähdossä niiden kanssa Ruotsiin näytelmiin! Hurjaa, empä ole aiemmin ajatellut ulkomaan näyttelyiden mahdollisuuttakaan, mutta näin sitä pää pehmenee 🙂

Helmin asettuminen laumaan on ollut aikamoinen pyörremyrsky 🤪

Asa ja Taika ovat rohkeita ja rauhallisia, itsevarmoiksi niitä voisi sanoa. Näiden kanssa ei Helmillä ole mitään vaikeuksia, eikä myöskään Tapsan kanssa. Mutta Eerika ja Hilla! Voi pyhä jysäys että olemme harjoitelleet rauhallista yhteiseloa... Eurotytöt ovat niin vilkasliikkeisiä ja arkoja, ja ehkä se itsetunto puuttuu, eikä Helmi omasta mielestään ole niihin päässyt tutustumaan kunnolla. Niimpä aina kun jompikumpi uskaltautui lattialle ihan muuten vaan, Helmi sujahti satanen lasissa luokse. Ja kissa karkuun. Ja Helmi perään. Ja minulla harmaat hiukset lisääntyy.... Tätä olemme tässä harjoitelleet sen pari vuotta. Ja joo, koiralla alkaa järkeä olla. Mutta nämä kissat vaan ei kaveeraa Helmin kanssa. Helmi-reppanan se pitäisi niellä, vaikka se vieläkin haluaisi lähempää tuttavuutta. Ruokarauha meillä on, ja sekin on paljon, minun mittapuulla ja lauman koko huomioiden.

Minski tuolla odottelee kiimaa, Pellervo-herrasmies tulisi vierailulle heti kun merkkejä olisi. Vaan ei ole. Tässä alan epäilemään ettei Taikapeikkolaan vähään aikaan pentuja tule, mutta katsotaan. Jos Minski jatkaa hiljaisuuttaan, minun pitää lähteä muiden kasvattajien pentukopille katsomaan tyttöpentua joka sopisi Asalle...

Tässä tämän kerran kuulumiset. Facebookiin laittelen silloin tällöin kissa- ja koirakuulumisia, jos niitä haluaa seurailla voi pyytää minua kaveriksi. Kaveripyynnön hyväksyn nopeiten niin että muutaman rivin laitat minulle viestiä, että tiedän pyynnön olleen ihan tahallinen eikä jonkun robotin masinoima. Oikea Paananen löytyy tuolta Sivujen takana -osiosta 🙂

11.7.15

Ja taas palaillaan kotisivuille jakamaan kuulumisia. Facebook vaatii minulta liian tiheää julkaisutahtia, tai en tiedä vaatiiko mutta siltä se tuntuu  🙃 Eli aikomus on päivitellä tänne taas kuulumisia, mutta huomattavasti rauhallisempaan tahtiin.

Muutoksia ja suunnitelmia on laumassa ollut viimeaikoina paljon. Tarmo muutti lopullisesti äitini luokse, jossa myös Taika tällähetkellä on maanpaossa. Tapsa toivottavasti löysi uuden kodin, ja sitten jää nähtäväksi voiko Asa jäädä kotilaumaan. Mietinnässä on vielä milloin uskallan Taikan tuoda takaisin omaan laumaan, pitääkö Asa ensin leikata ja vasta sitten kokeilla lauman uudelleenyhdistämistä. Taika kuuluu omaan laumaani ja on ansainnut rauhallisen vanhuuden, eli jos Asa ja Taika ei mahdu samaan laumaan myös Asan täytyy etsiä uusi koti. Mutta ensin haluan kokeilla voisiko yhteiselämä sujua, ja testaus saattaa jäädä myöhäiseen syksyyn, kun Asan pentue on turvallisesti maailmassa ja poitsu on leikattu.

Victoria pääsi rotuun mutkien kautta ja pikkuhiljaa sillekin on tosiaan pentuja suunnitelmissa. Pentujen värit tulevat olemaan lähempänä mamman väriä, Asalta toivon pennuille kokoa ja pään muotoa, ja luonnetta myös, Asa on ihanan luottavainen myös vieraiden ihmisten suhteen.

Itä-Suomeen olen suunnittelemassa retkeä elokuun lopulla, tuomisina toivottavasti noviisityttö. Tämä tuleekin olemaan toinen ja viimeinen noviisini, eli jos uuden veren tuominen rotuun kiinnostaa, ja lemmikkikissa, otapa yhteyksiä!