Asa-masanen
19.10.17
Kerran vuodessa päivitys 🙃
Näin se aika menee. Kun tapahtuu mukavaa, ei malta istua koneen ääressä ylimääräisiä aikoja (lähes kaikki kouluhommat tehdään koneen kautta), ja kun tapahtuu
kamalia niin ei pysty päivittämään....
Mukavia tapahtumia oli tässä viime kuulumisten jälkeen Iitan tulo
laumaan. Se on hassu hönö, pentujen pentu. Vähän aikaa kun katselee sen viuhtomista niin ei voi muuta kuin istua portailla ja ihmetellä 😋
Kamalia on Onnin lähtö. Pelkäsin sitä muutenkin, ja se miten se tapahtui särki
sydämeni. Helmin sivulla lisää asiasta, mutta tähän kerron että laumasta erottaminen ei olisi missään nimessä tullut kysymykseen. Onni oli koko ikänsä nukkunut vieressäni, sohvalla ja sängyllä
ja tuolin jalan vieressä kun olin tietokoneella töissä. Seurannut katseellaan jos ei mukaan tullut kun puuhasin jotain. En pystynyt edes koskemaan siihen viimeisenä iltana. Ihan mikä tahansa muu tapa olisi ollut inhimillisempi, syöpä
tai sydämen pettäminen, raju epilepsiakohtaus...
💔
Kissarintamalla vastoinkäymiset
vain jatkuivat. Minski ei tiinehtynyt vaikka tarjosin useampaa urosta sille. Lopulta luovutin ja Minski siirtyi sijoituskotinsa omistukseen.
Asa
kävi ulkomailla ja sai sertinsä, kuten se on joka näyttelyssä saanut, myös niissä joissa sertistä on tullut kilpailua. Implantin vaikutus lakkasi tuossa kesällä ja nyt toivotaan että Vinhaviiksen kissalaan
olisi tulossa pentuja. Katsotaan, marraskuun alkupuolella on laskettu aika jos astutus onnistui. Nyt mietin Asan kanssa mitä teen, laitanko implantin vai leikkaanko sen. Asalla on neljä pentua, mutta niistä ei ole kasvatukseen jäänyt
omien tietojeni mukaan yhtäkään. Luonteessa on hiukan särmikkyyttä tullut esiin näyttelyissä, implantin vaikutuksen lakattua. Eli pohdin mitä annettavaa Asalla on eurooppalaisille, mahtavan hyvän värin lisäksi.
Rohkea ja ihana lemmikkinä se yhä on, mun pikkukoira ❤
Ja laumassa Asa toimii myös yhä, eli Tapsa oli syyllinen siihen naaraiden kiusaamiseen kuten epäilinkin. Tapsa voi hyvin äitini luona, ja sen kanssa on tarkoitus päästä ulkomaille hakemaan pakollinen
serti sieltä että päästään kotimaan näyttelyihin taas. Viime reissulle Tapsa ei päässyt, kun äitini muutto sai sille aikaan virtsatietulehduksen, joka yltyi pahaksi ennenkuin saatiin hoidettua. Tulehdus vei
pojalta kaikki lihakset, ja vasta nyt alkaa kunto olla sellainen että sen kanssa kehtaa näyttelyihin lähteä. Myös Helmin kanssa on haaveina ulkomaan näyttelyt, eli minun kotihiiren pitäisi opetella suuren maailman kuvioita,
jotka pelottavat yksinkin, saati jonkun huollettavan ollessa mukana 😎
30.10.16
Noh, ihan näin harvaan ei ollut tarkoitus päivitellä kuulumisia 🙃
Mutta täällä jatketaan olemista, muutoksia on ollut paljon... Tarmo meni äidilleni, ja muutaman päivän kuluttua alla olevasta
päivityksestä sattui kamalia. Äitini oli puhunut parvekkeen verkottamisesta, mutta se oli jäänyt syystä tai toisesta. Tarmohan ei ollut mikään agilitykissa, mahdollisesti huonojen lonkkien takia se ei tykännyt hypellä
yleensä yhtään mihinkään. Mutta ehkäpä lintu sai sen unohtamaan huonot lonkat, ja niin se hyppäsi parvekkeelta. Naapuri tuli kertomaan äidilleni että ulkona maassa makaa tutun näköinen kissa. Äitini
juoksi alas, ja Tarmo kuoli hänen syliinsä.
Tämä oli ihan kauheaa meille molemmille, ja minulta lähti käytännössä puhekyky. Se viimeinenkin....
Äitini oli ehtinyt täysin rakastua rentoon ja rakastavaan Tarmoon.
Minä olin luullut löytäneeni
turvapaikan Tarmolle.
Tarmo tuhkattiin, ja jos joskus asetun jonnekin ihan pysyvästi, Tarmo saa haudan sieltä 💔
Mutta sitten muita kuulumisia. Pääsin tuon yli, mutta laumani ei ollut vieläkään
tasapainossa. Taikalta löytyi useamman kerran puremahaava takapuolesta.
Sen käytöksestä päättelin että kyseessä on Tapsa 😥
Koska Taika oli ensin laumassa, mielestäni minun kuului turvata ensisijassa sen hyvinvointi, ja niin yritin etsiä Tapsalle uutta kotia. Tapsa meni äidilleni odottelemaan uutta
kotia, parveke verkotettiin. Kotitarjokkaita oli, mutta kun ohjasin heidät kyselemään Tapsasta äidiltäni, ilmeni että Tapsa ei etsinytkään enää kotia 😋 Tapsakin sai äitini pauloihinsa 😎
Äitini muutti juuri, ja Tapsa oireilee muutosta. Toivottavasti Tapsa siitä kotiutuu, äitini ei ainakaan vielä kuulosta siltä että pitäisi alkaa taas pohtia vaihtoehtoja. Voi olla että mammanpojalla on vain vaikeuksia
muutoksiin sopeutumisessa.
Taika siis laumassa mukana yhä, mun rautarouva! ❤
Asaa ei ole leikattu, vaan laitoin sille implantin. Lähes vuoden se on nyt toiminut, tällähetkellä poika vähän laulelee, mutta uuden implantin laitan vasta jos alkaa merkkailemaan
uudestaan. Asa ja Tapsa on muuten lähtemässä maailman valloitukseen, olen lähdossä niiden kanssa Ruotsiin näytelmiin! Hurjaa, empä ole aiemmin ajatellut ulkomaan näyttelyiden mahdollisuuttakaan, mutta näin sitä
pää pehmenee 🙂
Helmin asettuminen laumaan
on ollut aikamoinen pyörremyrsky 🤪
Asa ja Taika ovat rohkeita ja rauhallisia, itsevarmoiksi niitä voisi
sanoa. Näiden kanssa ei Helmillä ole mitään vaikeuksia, eikä myöskään Tapsan kanssa. Mutta Eerika ja Hilla! Voi pyhä jysäys että olemme harjoitelleet rauhallista yhteiseloa... Eurotytöt ovat niin
vilkasliikkeisiä ja arkoja, ja ehkä se itsetunto puuttuu, eikä Helmi omasta mielestään ole niihin päässyt tutustumaan kunnolla. Niimpä aina kun jompikumpi uskaltautui lattialle ihan muuten vaan, Helmi sujahti satanen
lasissa luokse. Ja kissa karkuun. Ja Helmi perään. Ja minulla harmaat hiukset lisääntyy.... Tätä olemme tässä harjoitelleet sen pari vuotta. Ja joo, koiralla alkaa järkeä olla. Mutta nämä kissat vaan
ei kaveeraa Helmin kanssa. Helmi-reppanan se pitäisi niellä, vaikka se vieläkin haluaisi lähempää tuttavuutta. Ruokarauha meillä on, ja sekin on paljon, minun mittapuulla ja lauman koko huomioiden.
Minski tuolla odottelee kiimaa, Pellervo-herrasmies tulisi vierailulle heti kun merkkejä olisi. Vaan ei ole. Tässä alan epäilemään ettei Taikapeikkolaan vähään
aikaan pentuja tule, mutta katsotaan. Jos Minski jatkaa hiljaisuuttaan, minun pitää lähteä muiden kasvattajien pentukopille katsomaan tyttöpentua joka sopisi Asalle...
Tässä tämän kerran kuulumiset. Facebookiin laittelen silloin tällöin kissa- ja koirakuulumisia, jos niitä haluaa seurailla voi pyytää minua kaveriksi. Kaveripyynnön hyväksyn nopeiten niin että
muutaman rivin laitat minulle viestiä, että tiedän pyynnön olleen ihan tahallinen eikä jonkun robotin masinoima. Oikea Paananen löytyy tuolta Sivujen takana -osiosta 🙂
11.7.15
Ja taas palaillaan
kotisivuille jakamaan kuulumisia. Facebook vaatii minulta liian tiheää julkaisutahtia, tai en tiedä vaatiiko mutta siltä se tuntuu 🙃 Eli aikomus on päivitellä tänne taas kuulumisia, mutta huomattavasti rauhallisempaan tahtiin.
Muutoksia ja suunnitelmia on laumassa ollut viimeaikoina paljon. Tarmo muutti lopullisesti
äitini luokse, jossa myös Taika tällähetkellä on maanpaossa. Tapsa toivottavasti löysi uuden kodin, ja sitten jää nähtäväksi voiko Asa jäädä kotilaumaan. Mietinnässä on vielä
milloin uskallan Taikan tuoda takaisin omaan laumaan, pitääkö Asa ensin leikata ja vasta sitten kokeilla lauman uudelleenyhdistämistä. Taika kuuluu omaan laumaani ja on ansainnut rauhallisen vanhuuden, eli jos Asa ja Taika ei mahdu
samaan laumaan myös Asan täytyy etsiä uusi koti. Mutta ensin haluan kokeilla voisiko yhteiselämä sujua, ja testaus saattaa jäädä myöhäiseen syksyyn, kun Asan pentue on turvallisesti maailmassa ja poitsu on
leikattu.
Victoria pääsi rotuun mutkien kautta ja pikkuhiljaa sillekin on tosiaan pentuja suunnitelmissa. Pentujen värit tulevat olemaan lähempänä mamman väriä, Asalta toivon pennuille
kokoa ja pään muotoa, ja luonnetta myös, Asa on ihanan luottavainen myös vieraiden ihmisten suhteen.
Itä-Suomeen olen suunnittelemassa retkeä elokuun lopulla, tuomisina toivottavasti noviisityttö.
Tämä tuleekin olemaan toinen ja viimeinen noviisini, eli jos uuden veren tuominen rotuun kiinnostaa, ja lemmikkikissa, otapa yhteyksiä!