Onni

Onni 4 vk



Onni-Manni Matinkainen
s. 27.8.2005 k. 8.2.2017
mustabrindle valkoisin merkein, kastroitu uros
Säkä n. 63 cm
Paino n. 36 kg

Kuvia
Viimeinen talvi
Onni -14
Onni -09 - -13
Onnin pentuaika 05-06


Onni on ensimmäinen koirani, ja tuli minulle juuri vääristä syistä. Näin pienen marsun ensimmäisen kerran päivän vanhana, äitini sekarotuinen narttu oli saanut vahinkopennut. Eräänä päivänä kannoin neliviikkoista pentua nukkumaan pentulootaan, ja pentu nauroi sylissäni. Näin sitä mentiin 🤩


Sielunkumppani, maailman kaunein koira.

Omanarvontuntoinen herrasmies
Höyry Häyrynen
Saukonpoika
Tuoksutassu

Rakastaa ihmisiä
Inhoaa vieraita koiria



Alempaa löytyy:

"Sukutaulu"
Terveydestä
Koiranpentu
Onnista paimen?
Fleksistä


"Sukutaulu"

Emä: Tyyne (2001-2010)
Emänemä: kultainen noutaja
Emänisä: labradori + jokin pystykorvainen (sakemanni?)
Ainoan pentueensa jälkeen Tyyne steriloitiin
Emällä todettu epilepsia, kuolemaan johtanut syy aggressiivinen luusyöpä

Isä: Jere (s. 2003)
Isän emä: dogo argentino
Isänisä: saksanpaimenkoira 1/2 + bullmastiffi 1/4 + ajokoira 1/4
Isästä ei ole kuulunut pentujen syntymän jälkeen, ei ole tietoa terveydestä tai mahdollisesta kuolemasta

Pennut: Elvis, Rambo, Sara, Veera, Sibelius, Onni
Pennuista kolmella taipumusta jatkuviin tulehduksiin, yksi lopetettu viisivuotiaana tuntemattomasta syystä, kahdesta ei ole tietoa. Kaikilla tiedossa olevilla pennuilla on jonkinasteista paukkuarkuutta. Onnilla tämä on lievää, uudenvuoden yönä herra ei halua lenkille paukuttelun alettua, mutta kotona nukkuu kaikessa rauhassa ilman paniikkia ja suojautumistarvetta.


Terveydestä

Jatkuvien tassu- ja korvatulehdusten takia ruokavaliosta jätettiin pois kotimaiset viljat, nauta ja sika. Näillä eväillä tulehdukset pysyivät poissa useamman vuoden, paitsi aina kun dieetti lipsui murustakaan. Kesällä -13 korvatulehdus tuli todella rankkana ilman ilmeistä syytä, jätin samantien nappulat kokonaan pois ja myös riisi meni kieltolistalle. Tällähetkellä korvissa ei ole tulehdusta, ja tulehdus poistui pelkällä ruokavaliomuutoksella, eläinlääkäriltä sain tulehduslääkkeen korviin mutta en edes aukaissut purkkia. Onnin korvat alkavat olla sellaiset että kaikki kemikaalit tuntuvat vain pahentavan tilannetta, ainoa aine jota Onnin korvat kestävät on Malacetic Aural, ja sillä putsaan korvaeritteen tarvittaessa. Pidetään peukkuja että korvaongelma asettuisi!

Eturauhaset laajenivat fataalisti kun Onni oli n. vuoden ikäinen, ja tämän johdosta se on kastroitu. Serenadit parvekkeella loppuivat, mutta muuta vaikutusta luonteeseen tai itsetuntoon en ole huomannut.

Kahdesti on ollut allerginen reaktio johonkin jonka syytä en keksi, aikaa näiden tapausten välillä n. neljä vuotta. Toinen puoli päästä turpoaa (muistaakseni jopa sama puoli), molemmat korvalehdet turpoavat ja erittävät visvaa. Eläinlääkäri ollut yhtä ymmyrkäisenä kuin minäkin, tällä toisella kerralla otettiin verenkuva ja serppi, kaikki normaalin rajoissa. Tällä kerralla lisämausteena myös bakteeritulehdus huulissa, kumpi on syy ja kumpi on seuraus on ihan yhtä suuri kysymysmerkki.

Onni on saanut yhden epilepsiatyyppisen kohtauksen, eläinlääkärin neurologisessa tutkimuksessa ei löytynyt mitään poikkeavaa.

Syksyllä -13 Onni aristi molempia etujalkojaan, aivan kuin se olisi kulkenut lasinsirujen päällä, ja lenkitkään eivät maistuneet. Mitään en tassuista löytänyt ja eläinlääkärissä eläinlääkäri ei huomannut mitään poikkeavaa kävelyssä. Tutkittiin veriarvoja, ja yksi punkkivasta-aine oli raja-arvossa. Näennäisestä oireettomuudesta huolimatta eläinlääkäri antoi Onnille parin viikon kipulääkekuurin, jonka jälkeen minäkään en huomannut aristelua. Keväällä -14 Onnilla oli sitten jotain outoa takajaloissa, samaan tyyliin kuin syksyllä etujaloissa, niin ettei varsinaista ontumista ollut mutta jotain outoa molemminpuolista aristamista ja liikkumishaluttomuutta. Kuvattiin selkäranka, lonkat ja polvet, ja niistä ei löytynyt kovakudoksissa ongelmaa. Taas parin viikon kipulääkekuuri, ja taas oireet katosivat. Häiritsemään jäi kun kyynäriä en sitten käskenyt kuvata, mutta jospa ne ovat yhtä loistavat kuin muukin luusto. Jos etupäähän tulee jotain oiretta, pyydän niistäkin kuvat.



Koiranpentu

Onni on opettanut minulle paljon itsehillinnästä ja itsestäni. Koiranpentu on läsnä 24/7, se ei anna tilaa kuten kissa. Huomasin etten olekaan se leppoisa ja mukava ihminen joka luulin olevani (köh?😎). Siispä oli yritettävä uudestaan tulla sellaiseksi.

Ensimmäinen opetus: äänensävy
Pennulle puhutaan ei huudeta. Pentu-Onni meni pitkin seinänvieriä jos korotin ääntäni edes vähän. Mielestäni koira ei ole sitä parempi mitä nöyrempi se on, joten säädin ääneni uusille taajuuksille.

Toinen opetus: ilmeet
Pikkusiskoni kävi kylässä, ja sanoin että Onni (10 vk) heiluttaa häntäänsä heti kun siihen katsoo. Pikkusisko katsoi Onnia kurtistaen kulmiaan ja Onni väisti seinänviereen. Väärä kulmakarvojen asento.

Kolmas opetus: ei ole kiire
Onni katselee. Istuu suojatiellä. Hyvä näkyvyys mutta hiukka vaarallista. Ja niin alamme ylittämään suojateitä juosten, terkkuja vain ihmisille jotka ihmettelivät pennun kanssa juoksevaa tyyppiä. Onni on yhä katselija, joskus sen kanssa lenkillä on kuin kissan kanssa, taivastelua taivastelun perään.

Onko nämä opit paljon vai vähän? Ne on paljon ihmiselle, joka ei ollut huomannut temperamenttiaan. 🤩

Voisimpa väittää että kissani ovat hyötyneet siitä että Onni pääsi minua ensin kouluttamaan 😎



Onnista paimen?

Onni on osoittanut jonkinlaista halua ohjata lampaita, ja sain mahdollisuuden käydä kokeilemassa paimennusta Onnin kanssa Kuttukuussa. Leiri oli aivan mahtava, vaikka ihan yhdellä kertaa Onnista ei paimenta tullutkaan.

Aivan ensimmäiseksi Onni pääsi lampaiden seuraan metsässä kolmen muun koiran seurassa. Lampaita oli iso ryhmä, ja kaksi koirista, porokoira ja bordercollie, hyvin ahkerasti pitivät ryhmää koossa. Onni oli vapaana(!), se piti aikamoista hajurakoa laumaan mutta toisaalta otti usein samaa paikkaa kokeneen bordercollien tuntumasta, eikä myöskään lähtenyt haahuilemaan metsään jänispaistin perään. Kun lauma asettui syömään paikoilleen, muut koirat ottivat aseman nenä katraaseen päin, Onni meni bordercollien viereen (paikkaan jonne laumalla oli "vetoa") nenä metsään päin. Minä ajattelin että nyt sitten poika alkoi lorvia, mutta ohjaajan mielestä poitsu aloitti vartion, ja niinhän se tekikin 🙃

Kotona Onni on tarjonnut lampaille ns. leikkiinkutsuasentoa, ja nyt leirillä näin tätä myös. Pässi yritti lähteä eri suuntaan kuin muu lauma, ja Onni sai pässin pysymään paikallaan juuri tuolla asennolla. Mutta siinä kun pahaenteinen asento kotioloissa päättyy yhtäkkiseen juoksupyrähdykseen, nyt metsässä lammaslauman kanssa leikkiinkutsuasento tuli (ja toimi) mutta ihme ja kumma, se ei jatkunut. Vaikka Onni oli vapaana! Kyllä eläimet on ihmeellisiä 😮

Tämän jälkeen loppuleiri harjoiteltiinkin sitten pienen ryhmän ohjailua, ja vaikka Onni selvästi osoitti halua pitää ryhmä koossa, se ei ihan tällä leirillä vielä tainnut hiffata että ryhmää voi myös ohjailla johonkin suuntaan

Mutta kyllä poika nautti tekemisestä! Ja pussaili karitsoita jotka seikkailivat pihamaalla, ei jahdannut kanoja ja kukkoja jotka hilluivat pihalla, ei haastanut riitaa vaikka riisenipoika oli kerran vapaana, ja kertakaikkiaan taas osoitti olevansa täyden luottamuksen arvoinen koiraherra.

Muutama kuva leiriltä
Paimennusta -14



Fleksistä  🙂


Onni käytti ainoana koirana ollessaan kotioloissa 8 m fleksiä, kaupunkikäynneillä yksimittaista hihnaa. Lisäksi vaihdoin puolikuristavan pannan jo pentuaikana valjaisiin. Parivuotiaana hihnakäytös oli sen verran kaunista ja kohtuullisesti ennakoitavissa, että uskalsin vaihtaa hihnan pysyvämmin fleksiin.

Luonnoneläinten rauhoitusaika
Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. -- Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella. Metsästyslaki 51§ ja 53§ (Myös järjestyslaki määrää koiran kiinnipidosta.)

Onnia voi pitää vapaana niin, että kiinnittää silmänsä sen selkään eikä irroita katsettaan koirasta. Jos näen saaliseläimen viimeistään samaan aikaan kuin Onni, voin estää ajoonlähdön. Jos myöhästyn sekunninkin, saan huutaa keuhkoni tyhjiksi ja koira painaa pitkin metsää onnesta soikeana. Juokseva koira on niin kaunis asia, että epäilen itse opettaneeni Onnin ajamaan, antamalla sille luvan siihen n. puolen vuoden iässä. Muistan tapahtuman tuskaisen selvästi, ja paluuta ei näemmä ollut. Tällähetkellä suurin saaliseläin jota Onni on pyrkinyt ajamaan on peura (tai ehkä kauris 🙃 ). Hirvet eivät sen saalislistalle kuulu, ne Onni karkottaa varoitushaukulla.

Sinänsä luotan Onniin sataprosenttisesti, ettei se jätä laumaa. Se tulee takaisin heti kun a) saaliseläin on hengiltä (näinkin on käynyt) b) saaliseläin pääsee pakoon.

Metsästyksen lisäksi Onnilla on tapana laajentaa reviiriä, tutuilla seuduilla sen "tarkistuskierrokset" laajenevat laajenemistaan. Nämä seudut samalla Onnin mielestä siirtyvät sen omistukseen (Minun Metsä!), ja marjastajat saattaisivat saada elämänsä yllätyksen tullessaan sen reviirille. He joskus saavat vaikka koira on hihnassakin (Vähänkös epäilyttäviä nuo selkä köyryssä hiippailevat otukset ovat!)

Fleksi antaa koiralle ja minulle tilaa hengittää, itsekin tykkään seurata luonnon tapahtumia, ja jos Onni on vapaana, minun pitää keskittyä vain ja ainoastaan koiraan. Vapaana Onni saa juosta oman pihan/laitumen rajoissa, ja meno onkin välillä hurjaa  🙃

Eli, suosittelen fleksiä juurikin vapauden korvikkeena Onnin tyyppisille koirille. Rauhalliseen taajamaan, jossa on varsin vähän pyöräilijöitä ja muita tiellä liikkujia. Ensimmäinen fleksini kesti neljä vuotta, aika monta saaliin perään syöksymistäkin, eli eivät ole ihan pilipalikamaa enää nykyisin. Fleksissä lopulta hajosi kelausmekanismi, joten koiraa en ole sen kanssa karkuuttanut kertaakaan.

Fleksissä koiran täytyy vähintään osata olla vetämättä, ja pysähtyä tarvittaessa. Käytännöllistä on myös, jos koira osaa kulkea tien reunassa. Koiran käytöksen tulee myös olla suurinpiirtein ennakoitavissa, itse esim. ohitustilanteissa otan Onnin lyhyeen hihnaan, myös jotta vastaantulijat ymmärtävät etten halua tervehtiä. Onni ei räyhää hihnassa, josta syystä moni kuvittelee sitä kovinkin "kiltiksi". (Toisten koirien kohtaamisista voisin puhua loppupäivän...)

Pakko vielä muistuttaa, jos sinulla on koiranpentu: alle viisikuista voi pitää vapaana metsästyslain mukaan (järjestyssäännöt voi sanoa muuta), käyttäkää hyvät ihmiset tätä hyödyksi! Alle nelikuinen ei kauaksi ihmisistään lähde, ja viimeisen kuukauden voi harjoitella luoksetuloa 🙂

JK 11.10.15 Helmin tultua laumaan fleksin käyttö loppui siihen. Kaksi isoa koiraa ja fleksi ei vaan toimi, enkä edes kokeillut sitä. Piha aidattiin koska Helmi olisi laajentanut reviiriä liikaakin, jolloin molemmat koirat voivat olla vapaana aina kotona ollessani. Aita ei ole sellainen johon voi koiria työpäivän ajaksi jättää, mutta on toiminut ihan asiallisesti ns. reviirin rajana. Haukut haukutaan n. puolen metrin päästä aidasta, eikä edes portin alta ole koitettu ryömiä (toistaiseksi).

Onnin räyhäämisestä vielä, Onni ei siis rähjännyt kun asuimme vielä taajamassa. Nyt kun asumme aika korvessa, ja muita teillä liikkujia (jalan) on harvoin, Onnin käytös on taantunut aika lailla. Harjoituksen puutetta, enkä enää vanhaa koiraa kaupunkeihin kisko harjoittelemaan. Onni ei useimmiten aloita rähjäämistä, mutta vastaa riemulla jos toinen aloittaa. Helmi taas haluaa tervehtiä kaikki "kotireviirillään" liikkujat (käytös poissa reviiriltä on varsin välinpitämätöntä, tai jopa murinalla varoittaa tulemasta lähelle), ja aika vähiin on käynyt kahden koiran kanssa lenkkeilyt. Onnin lenkit ovat ehkä onneksi myös lyhentyneet huomattavasti, ja pitkiä lenkkejä teen kahdestaan Helmin kanssa.