Iita n. 11 kk
15.9.17 Iitalla alkaa tulla yksivuotispäivä lähemmäksi, joten voisi päivitellä kokemuksia ensimmäisestä vuodesta. Iita on
ollut hyvin erilainen pentu verrattuna Onniin ja Helmiin. Iita on ollut Pentu, ensimmäinen oikea sellainen. Ei mitään keskittymiskykyä, mikään ei pysy päässä kahta sekuntia, jatkuvasti liikkeellä ja todellakin
jatkuvasti läsnä. Jos luulin yhtäkään näistä asioista Onnin ja Helmin kohdalla, en tosiaan tiennyt mistä puhuin. Jos en olisi sattunut opiskelemaan Iitan tullessa, ja olisin sen jättänyt yksin kotiin työpäivän
ajaksi, Helmin pentuna työpäivän aikana lattialle levittämät vaatteet olisivat kalvenneet sen vieressä mitä Iita olisi hajottanut. Onneksi opiskelen aika paljon itsenäisesti, ja koululla ei tarvinnut olla kovin pitkiä
päiviä eikä joka päivä. Ja onneksi myös ihan laskelmoin tämän asian, olin paljon kotona Iitan pikkupentuaikana. Rauhoittuminen oli ihan ensimmäisiä Iitan opiskelemia asioita. Vieläkään se ei
joka tilanteessa onnistu, mutta vuotias pentu on yhä pentu, eli jatkamme opintoja.
Iita on ihan äärettömän kiltti ja nöyrä. Ja tässäkin, jos luulin että Onni oli nöyrä,
Iita vetää korren joka on kolme kertaa sen mittainen! Iitan kanssa olen taas saanut opiskella hiljaista ja rauhallista käyttäytymistä, joka kieltämättä ei minulta aina tule ihan luontevasti. Siinä kun Helmi rauhoittaa
tilanteen pelkällä rauhallisella olemuksellaan, Iita hajottaa pakan olemalla kymmenessä paikassa yhtäaikaa.
Vaikka Iita on nöyrä, se ei ole pelkuri. Se ei pelkää ääniä
eikä erilaisia alustoja. Asutaan maalla, ja hävettävän vähän ollaan käyty "kaupunkikävelyillä". Mutta Iita ei aristele autoja eikä muutakaan, se ei ole edes rasisti kuten jotkut koirat, vaan tervehtii kaikenlaisia
ihmisiä. Tosin ihmiset eivät Iitaa pahemmin kiinnosta, se ei pyri edes tervehtimään sellaisia ihmisiä joita ei tunneta. Kotiin tulevat vieraat sen sijaan saavat käsittelyn, joka vaatii Iitalta vielä sitä rauhoittumisen
oppimista myös tässä tilanteessa. Pikkuhiljaa, toivottavasti!
8.9.19 Iita aikuistui kuin yhdessä yössä kun se täytti 2 v. Vilkas se on yhä, mutta jonkinlainen tolkku
tuli häröilyyn. Ehkäpä kohta sen kanssa voi jopa treenailla asioita, joihin keskittymiskyky ei ole nuorempana riittänyt. Iita kävi luonnetestissä 7.9, ja saksanpaimenmittareilla tulos ei ollut hääppöinen. Mutta
se ei ole arka, mikä tuli nyt virallisestikin varmennettua.