Iita

Iita 8,5 viikkoisena, ekana päivänä uudessa kodissaan.

 

 

 

 

Hani

s. 29.9.16

pitkäkarvainen saksanpaimenkoira, narttu

 

rotumääritelmä

 

sukutaulu, pedigree 

 

Kuvia ja videoita 29.11.16 -23.12.16

lenkillä 23.11.2018

Iita n. 11 kk

 

15.9.17 Iitalla alkaa tulla yksivuotispäivä lähemmäksi, joten voisi päivitellä kokemuksia ensimmäisestä vuodesta. Iita on ollut hyvin erilainen pentu verrattuna Onniin ja Helmiin. Iita on ollut Pentu, ensimmäinen oikea sellainen. Ei mitään keskittymiskykyä, mikään ei pysy päässä kahta sekuntia, jatkuvasti liikkeellä ja todellakin jatkuvasti läsnä. Jos luulin yhtäkään näistä asioista Onnin ja Helmin kohdalla, en tosiaan tiennyt mistä puhuin. Jos en olisi sattunut opiskelemaan Iitan tullessa, ja olisin sen jättänyt yksin kotiin työpäivän ajaksi, Helmin pentuna työpäivän aikana lattialle levittämät vaatteet olisivat kalvenneet sen vieressä mitä Iita olisi hajottanut. Onneksi opiskelen aika paljon itsenäisesti, ja koululla ei tarvinnut olla kovin pitkiä päiviä eikä joka päivä. Ja onneksi myös ihan laskelmoin tämän asian, olin paljon kotona Iitan pikkupentuaikana. Rauhoittuminen oli ihan ensimmäisiä Iitan opiskelemia asioita. Vieläkään se ei joka tilanteessa onnistu, mutta vuotias pentu on yhä pentu, eli jatkamme opintoja.

Iita on ihan äärettömän kiltti ja nöyrä. Ja tässäkin, jos luulin että Onni oli nöyrä, Iita vetää korren joka on kolme kertaa sen mittainen! Iitan kanssa olen taas saanut opiskella hiljaista ja rauhallista käyttäytymistä, joka kieltämättä ei minulta aina tule ihan luontevasti. Siinä kun Helmi rauhoittaa tilanteen pelkällä rauhallisella olemuksellaan, Iita hajottaa pakan olemalla kymmenessä paikassa yhtäaikaa.

Vaikka Iita on nöyrä, se ei ole pelkuri. Se ei pelkää ääniä eikä erilaisia alustoja. Asutaan maalla, ja hävettävän vähän ollaan käyty "kaupunkikävelyillä". Mutta Iita ei aristele autoja eikä muutakaan, se ei ole edes rasisti kuten jotkut koirat, vaan tervehtii kaikenlaisia ihmisiä. Tosin ihmiset eivät Iitaa pahemmin kiinnosta, se ei pyri edes tervehtimään sellaisia ihmisiä joita ei tunneta. Kotiin tulevat vieraat sen sijaan saavat käsittelyn, joka vaatii Iitalta vielä sitä rauhoittumisen oppimista myös tässä tilanteessa. Pikkuhiljaa, toivottavasti!

8.9.19 Iita aikuistui kuin yhdessä yössä kun se täytti 2 v. Vilkas se on yhä, mutta jonkinlainen tolkku tuli häröilyyn. Ehkäpä kohta sen kanssa voi jopa treenailla asioita, joihin keskittymiskyky ei ole nuorempana riittänyt. Iita kävi luonnetestissä 7.9, ja saksanpaimenmittareilla tulos ei ollut hääppöinen. Mutta se ei ole arka, mikä tuli nyt virallisestikin varmennettua.

Miksi saksanpaimen?

Paimenkoirahan minulle piti tulla jo aikoja sitten, Helmi tuli vähän kuin tilaamatta. Keskiaasiankoira on ehdottomasti sydämeni vallannut rotu, mutta kahta keskaria sisäkoirana en osannut kuvitella. Paljon suurten egojen kolahduksia kylläkin.

Onni ei enää paljoa jaksanut leikkiä Helmin kanssa, ja jotta se saisi olla rauhassa, alkoi kolmas koira tuntua järkevältä siihen rakoon. Iitasta toivoin Helmille leikkiseuraa, ja sitä se on ollut ja on. Pitäisi mitata se, luultavasti säkä on jo reilusti yli 50 cm, eli kokokin riittää leikkeihin. 3.2.19 mennessä ollaan koettu nyt juoksuja molemmilta tytöiltä. Välit ovat yhä säilyneet.

Onnin lähdettyä jälkiviisaana voisin väittää että Helmi ei niinkään tarvinnut kaveria, vaan minä yhden lisäturvan Onnin lähdön varalle. Näillä tiedoilla en suosittele keskarin kaveriksi niin vilkasta koiraa kuin saksanpaimen on, vaikka niissäkin on toki vaihtelua yksilöissä. Helmin pinna on kestänyt, osaltaan varmasti sen takia kun Iita on niin kovin nöyrä. Jos kaveri ei olisi nöyrä, voisivat välit olla toisenlaiset.

 

Iitalla ei ole suvussaan paljoa käyttönäyttöä, eikä näyttelynäyttöä. Isä on luonnetestattu ja molemmilla vanhemmilla pevisan ehdot täyttävät terveystulokset.

 

Isä ja emä ja niiden sukutaulut, linkit kuvakommenteissa