Laulu
Kun kukkoaurat lentävät länteen
kyyhkyset hiljaa leijailee
öisen järven yllä ja lokit laulaa
viimeistä sävelmää
yö on keltainen ja musta
sininen katse ihmettelee
kuka meitä huijaa, kuka huiputtaa
kun sinipunainen on maa
totuus on revitty riekaleiksi
jokainen meistä tietää sen
pois laki on lakaissut totuuden tomut
olen puhdas ja valehtelen
myös tämä uljas urbaani unelma
on osa hurjaa luontoa
ei ole rajaa, ei turvapaikkaa
kaikki on katoavaa
kuolleet nukkuvat kaupungeissaan
kynttilämeren alla
meillä on aikaa joka joulu
itkeä haudalla
minä kietoudun suruuni sisään
on niin kaunista, kaunista, kaunista
tätä minulta ei kukaan voi riistää
mä olen maksanut kaiken
kuka nyt uskoo tähän kaikkeen
kuka vielä uskoo käärmeeseen
joka kahdella kielellä myrkkyä iskee
mun unelmien eteiseen
vaikken mä aina jaksa
uskoa ja rakastaa
niin on täällä vielä helvetisti
kaunista katseltavaa