Silityksen alta pakeneminen

 

Vuosia sitten minulla oli kissarakkaus kissaan nimeltä IC Honey's Meringue (EUR g 23, s.11.5.2011). Sillä oli omaan silmääni täydellinen pää, ihana kuvio ja kokoakin oli kivasti, keskikokoinen naaras. Kun tälle kissalle syntyi hopeapentuja, halusin sieltä sijoitukseen pojan. Kaksi hopeapoikaa oli melkein samannäköisiä, ja niistä valitsin Zapan (GIC Kassilan Taattu Tonttu, EUR ns 23) sijoituspennuksi, se oli ehkä hiukan maskuliinisempi jo siinä pikkupentuvaiheessa. Zappa oli minulla sijoituksessa joitakin vuosia, mutta yhdistelmät joihin sitä kaavailin, eivät sitten onnistuneetkaan oman sijoitusaikani puitteissa.

 

Kun Kadi Myllys kysyi minulta muutama vuosi sitten, haluaisinko tulla toiseksi omistajaksi Zapan pennulle, olin hyvilläni että sittenkin pääsisin tähän sukuun ”käsiksi”. Kadi toimitti Claran (Clara Belinda Wildstar, EUR as 23, s. 11.7.2018) Suomeen ja sille löytyi mukava sijoitusperhe. Hiukan kummastelin välillä kuulumisia sijoitusperheeltä, joissa kerrottiin kissan olevan joskus kärttyinen. Ajattelin kuitenkin että tämä on vain kissamaisuutta ja haltijan omaa puhetyyliä kissasta. Kadi teki Claralla yhden pentueen, kaikki sujui mukavasti. Minä kokeilin astutusta yhdellä uroksella, ja astutus näytti menneen hyvin. Clara jäi kuitenkin tyhjäksi. Kysyin sijoitusperheeltä, voisinko silti ottaa Claran tutustumaan minuun ja tulevaan pentuhuoneeseensa (kevättalvella 2020), ja sain luvan järjestelyyn.

 

Clara ehti olla minulla muutamia päiviä, rohkea ja ihmisrakas kissa ja ihmettelin vielä lisää niitä kärttyisyys-kuulumisia joita olin välillä kuullut. Sitten muutaman päivän sisällä huomasin, että Clara ei pitänyt siitä että sen selän takaosaan koskettiin. Jos se makoili ja silitin loppuselkään asti, se saattoi huitaista tassulla. Liikkeessä jos silitin, se sujahti käden alta pois kun käsi lähestyi loppuselkää. Varovasti kysyin sijoitusperheeltä saisinko viedä Claran luustokuvattavaksi. Siinä kissa pitää nukuttaa, ja se on aina jonkinmoinen riski eläimelle, lisäksi en halunnut pelästyttää perhettä, jos epäilykseni osoittautuvatkin vääriksi.

 

Claralta kuvattiin selkä, lonkat ja häntä (mielestäni myös hännänkannossa oli jotain poikkeavaa). Häntä ja selkä olivat täysin normaalit, mutta lonkat olivat löysät ja niissä oli nivelrikkoa. Syy Claran outoon käytökseen silitettäessä löytyi. Vasta diagnoosin jälkeen huomasin myös sen haluttomuuden pitkiin leikkisessioihin, se saattoi juoksahtaa lelun perässä muutaman metrin, mutta meni lepäilemään heti sen jälkeen.

 

Lonkkien löysyys on parantumaton luuston kasvuhäiriö, johon usein liittyy nivelrikko. Nivelrikko yleensä pahenee iän mukana. Clara sai kipulääkityksen ja ohjeen nivelravinteelle, jotka sijoitusperheen mukaan auttoivat tuohon silityksen alta pakenemiseen. Nivelravinteet saattavat riittää nivelrikon alkuvaiheessa lieventämään kipuoireita, mutta kun nivelrikko laajenee, kissa tulee tarvitsemaan myös kipulääkettä. Claralla oli vakuutus, ja sain luustokuvista myös korvausta, vaikka varsinaisesti luusto-ongelmien hoito ei yleensä kuulu eläinvakuutuksiin. Kuitenkin tämä tutkimus siitä miksi kissa kipuilee, kuuluu vakuutukseen. Lonkkalöydöksen jälkeen Clara siirtyi sijoituskodin omistukseen ja steriloitiin. Claran pentueen pennut ovat nyt 1,5 vuotiaita, ja Kadi kertoo seuraavansa pentuetta, ja toistaiseksi pennuilla ei ole huomattu kipuoireita.

 

Selvittelin hiukan luusto-ongelmien yleisyyttä kissoilla Suomessa, ja löysin muutamia tutkielmia Helsingin yliopistolta aiheesta. Minna Haataja oli tutkinut rotukissojen lonkkien kasvuhäiriöitä ja Satu Marttila kissojen spondyloosia ja nikamien epämuotoisuutta. Haatajan tutkimuksessa selvisi, että omistajat verraten harvoin tunnistavat kissan kipua, mutta herkimmin kipu tunnistetaan jos kissalla on myös nivelrikkoa. Kissat eivät useinkaan onnu vaikka niillä olisi luuston kasvuhäiriöitä. Kissojen kipu huomataan käytösmuutoksista, esimerkiksi se on haluton tai hitaampi liikkumaan ja leikkimään, tekee asiansa hiekkalaatikon ulkopuolelle tai on kärttyinen. Myös eläinlääkärin on usein vaikea huomata kipuoireita kissalla.

 

Tutkimukseen osallistuneista kissoista 25,5 % löydettiin muutoksia lonkissa, ja kissan koolla tai sukupuolella ei ollut vaikutusta siihen kuinka usein muutoksia löytyi. Isokokoisilla kissoilla oli kuitenkin useammin myös nivelrikkoa lonkkien löysyyden ja sijoiltaanmenon lisäksi, lisäksi joiltakin roduilta löytyi enemmän muutoksia kuin toisilta. Tutkimus ei ollut satunnaistettu, eli ihmiset toivat vapaaehtoisesti kissojaan tutkimukseen, ja todennäköisesti tästä syystä muutoksia löydettiin enemmän kuin aiemmissa tutkimuksissa. Eri tutkimuksissa on lonkkanivelten kasvuhäiriöitä löytynyt 6,6 – 14 % kissoista, ja maine cooneilla luku on ollut peräti 21,1 %, kun OFA (Orthopedic Foundation for Animals) oli kerännyt niistä tietoa vuosina 1974 -1995. (Haataja 2013)

 

Satu Marttila tutki kissojen spondyloosia ja selän nikamien epämuotoisuutta. Myös Marttilan tutkimukseen osallistuneet toivat kissojaan vapaaehtoisesti kuvattaviksi. Tutkimukseen osallistuneista kissoista 5,8 % todettiin spondyloosi ja 45,6 % yksi tai useampi selän nikaman epämuotoisuus. Nikamien epämuotoisuus ei yleensä aiheuta kliinisiä oireita kissoilla. Spondyloosissa selän nikamien väliin kasvaa luupiikkejä ja nikamien väliin saattaa kasvaa luusiltoja, jotka jäykistävät selkärankaa. Spondyloosi liittyy usein ikääntymiseen ja usein se on oireeton, mutta voi aiheuttaa myös kliinisiä oireita kun luupiikit painavat hermojen juurikanavia. Esimerkiksi koirilla sen arvellaan olevan perinnöllistä, mutta tarkkaa periytymismekanismia ei vielä tunneta. (Marttila 2012)

 

Koirilla on lonkkavikojen todettu olevan periytyviä, ja niiden esiintyvyyttä ja vakavuutta voi pienentää valitsemalla vanhemmiksi koiria joilla ei ole kasvuhäiriöitä lonkissa tai joilla muutokset ovat lievempiä (esim. James, McDonnell and Lewis 2020). Periytyvyyteen kuitenkin vaikuttaa useampi geeni eri kromosomeissa, joten täysin tervelonkkaisilta vanhemmilta saattaa syntyä jälkeläisiä joilla onkin vakava lonkkien kehityshäiriö. Eri geeneillä on myös suojaavia tai riskiä lisääviä vaikutuksia sekä lonkkadysplasiaan että nivelrikkoon (Mikkola, 2020).

 

 

LÄHTEET

 

Haataja, Minna. Suomalaisten rotukissojen röntgenkuvauksella diagnosoitujen lonkkien kasvuhäiriöiden kartoitustutkimus. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma, Helsingin Yliopisto 2013.

 

James, H. K., McDonnell, F. and Lewis, Thomas W. Effectiveness of Canine Hip Dysplasia and Elbow Dysplasia Improvement Programs in Six UK Pedigree Breeds. Frontiers in Veterinary Science 2020.

 

Marttila, Satu. Spondyloosi ja synnynnäiset nikamien epämuodostumat suomalaisilla rotukissoilla. Lisensiaatin tutkielma, Helsingin Yliopisto 2012.

 

Mikkola, Lea. It's complex: studies on the genetics of canine hip dysplasias. Doctoral dissertation, Helsinki 2020.

 

Teksti julkaistu hiukan editoituna Serryssä 1/2021 (Suomen Eurooppalaiskissarenkaan lehti)