Kuulumisia -13

Siivousväsymys kestääkin sitten loppupäivän?


26.12.13

Kyllä se niin vain taitaa olla että tuoreimmat kuulumiset löytyy tuolta facebookin puolelta. Katsotaan päivittelenkö enää ollenkaan näitä kotisivujen kuulumisia... Pitää sitten miettiä laajennanko fb:n päivitykset sisältämään myös koirat ja muunrotuiset kissat, tähän astihan se on ollut pelkästään eurooppalaiskissojen areena.

Mutta syyskuun jälkeisistä tapahtumista sen verran, että muutettiin Nastolan sisällä vähän syrjäisempään mökkiin. Toinen koira on toiveissa, se olisi mukava nyt kun pihallakin olisi tilaa juosta ja temmeltää. Kissoille on suunnitteilla tarha, ja piha on muutenkin tarkoitus aidata niin että myös Onnia voi pitää pihalla vapaana. Toivottavasti suunnitelmat toteutuvat kohtuuajassa 

Tapsa jäänee sittenkin kotiin, eli Asa on minun valintani kasvatukseen, ja Tapsa taas valitsi minut  Tapsa on hyvä lisä laumaan, yksinään Asa varmaan vain istuisi ja ihmettelisi mitä milloinkin (välillä hoitaen minua tai mummoaan), Tapsa saa veljenkin välillä leikkimään. Välillä pelataan jalkapalloa, välillä ollaan piilosilla petivaatteita vaihdettaessa, ja aika usein juostaan huoneesta toiseen peräkanaa ja tahallisesti tyhjää sutien


22.9

Surullisia uutisia. A-pentueen isän emo on menehtynyt FIP:iin n. seitsämän vuotiaana. Koska FIP yleensä on nuorten, vuoden ikäisten kissojen tauti, se miksi Luna sai taudin vasta noin iäkkäänä onkin sitten kysymysmerkki. Onko FIP-kanta ollut vähän miedompi, onko Lunan vastustuskyky ollut kuitenkin aika hyvä, ja sitten jokin on laukaissut taudin vasta tuossa vaiheessa, nämä jäävät sitten pohdittavaksi... Tuskin paniikkiin on aihetta, mutta jos kissa joudutaan lopettamaan eläinsuojelullisista syistä ilman että sairauden aiheuttaja on tiedossa, kuolinsyyntutkinta voisi olla hyvä idea.

Vähän kevyempänä uutisena mainittakoon että Taikapeikon kotijoukkuetta on pitkästä aikaa nähtävillä näyttelyssä! Hilla poikineen on ilmoitettu Kouvolan näyttelyyn 9.11, kaikki kynnelle kykenevät tervetuloa tsemppaamaan 


27.7

Hesarin artikkeli eläinten ujoilusta 


1.7

Ja terveisiä kotoa

Lomalla taisivat olla aivotkin, nimittäin unohdin tietokoneeni kesäparatiisiin. Jonkinlainen nettiyhteys on kännykässäkin, mutta jos ihan oikeasti haluat yhteyksiä tännepäin, suosittelen perinteistä puhelinsoittoa. Lomalta tuli muutamia toivottavasti kauniita kuvia, eli niitä joudutte nyt jonkusen viikon odottelemaan....
Tämä päivittely tulee työkoneelta, ja voitte uskoa että en toiste tällä koneella hupijuttuja tee 

Pitää avautua vielä tuosta ujostelusta. Tapsasta oli yksi perhe kiinnostunut, ja he tulivat poikaa katsomaan. Tapsa heräsi kesken unien, kuuli Onnin varoitushaukun (ihan oikeita vieraita tulossa, vouh!) ja teki kuten suurin osa kissalaumastani tekee vastaavassa tilanteessa: suojautui.
Sohvan alle
Josta sitten pojan ongin tervehtimään vieraita, kun se ei muutaman minuutin sisällä itse sieltä ulos kaivautunut. Tapsa pyrki minun syliini, Hilla suojasi poikaa, ja ujona poikana se ei ryhtynyt leikkiin vieraiden ihmisten kanssa (toisin kuin veljensä ja siskonsa...). Mutta kaikesta huolimatta Tapsa lopulta nukahti pariskunnan mieshenkilön kylkeen nukkumaan. Minä olin että vau mikä luottamuksen osoitus! Ja pariskunta oli sitä mieltä että Tapsa on liian ujo heidän kissakseen... Ja minä sain trauman tästä kissojen ujoilutaipumuksesta 
Nimittäin luonnossa kissat ovat paitsi petoja, myös saaliseläimiä. Rohkea kissa on luonnossa hyvin nopeasti kuollut kissa, paitsi jos leijonista puhutaan
Vaikka koirilla pennun rohkeus tervehtiä vieraita on jonkinlainen tae hyvästä luonteesta, toivoisin että kissan kissamaisuutta ymmärrettäisiin, eikä ajateltaisi niiden olevan pieniä koiria...

Omista aikuisista kissoistani vieraita tulevat tervehtimään Taika ja Hilla, jos niillä ei satu kauneusunet juuri kyseiselle hetkelle. Tarmo ja Eerika joko teeskentelevät kuollutta nukkuen jossain näkymättömissä, tai menevät ihan suorilta piiloon. Tarmo ja Eerika ovat myös niitä kissoja laumastani jotka suurimmalla todennäköisyydellä löytyvät sylistäni kun istahdan alas. Näin on myös Tapsan kohdalla, se on ehdottomasti sylikissa toisin kuin rohkea veljensä. Ja tästäkin syystä toivoisin löytäväni Tapsalle oman kodin ja sylin, kyllä kissanpennullakin on oikeus olla laumansa ainoa prinssi edes vähän aikaa 

Lomailemme uudestaan Pohjois-Karjalassa heinäkuun puolivälissä, jos itäisessä Suomessa on eurooppalaiskissan mentävä aukko niin sopii soitella
Matkareitti on Mikkeli-Varkaus(-Joensuu)-Outokumpu-Polvijärvi(-Juuka). Ja täällä Nastolassa meitä näkee tietenkin myös


23.6

Terveisiä Pohjois-Karjalasta! Pennut ovat tutustuneet uuteen paikkaan, koiraan ja ihmisiin. Miniloma loppuu tiistaina, ja lähdetään takaisin Nastolaan. Asa on ollut todella rohkea, on ollut kuin kotonaan, ei ole aristellut ihmisiä tai vierasta koiraa, Tapsa kun on "yhden ihmisen" kissa niin se ei vieraista ihmisistä niin välitä, mutta oudon värinen koirakaan ei enää muutaman päivän jälkeen aiheuta sähinää. Ruoka on molemmille pennuille maistunut hyvin, eli kovin hurjaa jännitystä uudet asiat eivät ole aiheuttaneet.


11.6

Tapsa tosiaan ujoilee aivan uusien ihmisten kanssa, mutta se voi liittyä tarkkuuteen siitä kuka kuuluu laumaan ja kuka ei. Pelkuri Tapsa nimittäin ei ole, imurin suutinta se tulee ainoana minun laumastani läpsimään imurin ollessa päälläkin, ja vesikään ei Tapsaa pelota, suihkuseura on taattu jos vain ovi on ollut sopivalla hetkellä auki  Tapsan kehräys on todella kovaäänistä, ja aamuisin on mukava herätä Tapsa vatsan päällä kehräämässä  Sydän

Millityttö lähti omaan kotiinsa viikonloppuna viisikuisen bengalitytön seuraksi. Bengalineiti oli aluksi kauhuissaan uudesta seurasta, mutta kuulemma neidot jo leikkii yhtäaikaa, eli ei mene kauaa kun leikkivät jo yhdessä. Kävin viemässä Millin uuteen kotiinsa Asan kanssa. Molemmat pennut tutkivat uutta paikkaa kiinnostuneina, mutta Millillä oli hillitympi tapa tutustua uusiin asioihin. Asan häntä pystyssä -tyyli oli vähän liikaa bengalineidolle, ja tuntuikin hyvältä että juuri Milli jäi neidon seuraan. Milli antoi pelkäävälle bengalille tilaa toisin kuin Asa todennäköisesti olisi tehnyt. Bengalityttö kuulemma muissa tilanteissa on ollut rohkea, joten tuo rohkeus on kyllä monisyinen asia 


2.6

Siivous pentujen "auttaessa"... Yksi läpsii harjaa, yksi levittää juuri kasaamaani pölykasaa, ja yksi istuu siinä, levittäen koko kasan noustessaan... Mutta vaihtaisinko päivääkään? Illalla menen nukkumaan pentujen temmeltäessä pitkin sänkyä, aamulla herään kolmen karvapalleron kehrätessä. Joskus on mukavaa olla kissankasvattaja Sydän


21.5

Pitkästä aikaa kuulumisten päivitystä 
Pennuilla vauhtia riittää, vaikka pieni tuntuma on että tämä pentue on kokonaisuudessaan rauhallisempaa sorttia kuin A-pennut. Mutta kun leikkihetki tulee, juostaan pitkin asuntoa täyttä laukkaa, mahdollisesti lelu suussa ja toinen pentu kampittaa sitten lelunpitäjän Myös paini on hauskaa, sekä kaikki pahvilaatikkoleikit

Hilla alkaa pehmitä, alakerrassa saa jo muutkin aikuiset olla kuin Taika, Taikatäti ei ole koko aikana välittänyt Hillan ukaaseista häipyä yläkertaan

Pennuista Tapio-lapiotassu (Bibliofiili) etsii yhä omaa kotia. Poika on pieni sylikissan alku, tai iso, sillä painoa on jo yli puolitoista kiloa. Helläpoika ja ihmisrakas, tykkää nukkua viekussa kun vaikka olen tietokoneella. Tapsa on myös pentueen arin, jos huono päivä sattuu, Tapsa menee sohvan alle kun vieraita tulee. Tämä riippuu vieraista, kaikki ihmiset eivät tällaista vaarantunnetta aiheuta Tapsa etsiikin rauhallisempaa kotia, mielellään kissaseuraa saisi olla, mutta Tapsa saattaisi kyllä viihtyä ainoanakin kissana, kunhan vain oma syli löytyisi
Tapsa on täysin näyttelyihin soveltuva pentu ulkonäkönsä puolesta, mutta näyttelykiinnostus ei ole uudelle kodille milläänlailla pakollista.

Pentueesta Asa (Brassailija) on jäämässä kotiin. Tämä tarkoittaa samalla sitä että Taikapeikon kasvatus menee jonkinpituiselle tauolle. Koska minulle näyttää mahdottomalle kasvattaa niin ettei joku pennuista jäisi kotiin, seuraava pentue lienee vasta siinä vaiheessa kun laumaan mahtuu uusia kissajäseniä 


23.4

Draamaa kissalaumassa. Annoin pennuille uuden lelun, josta Tarmo tykkäsi liikaakin. Taisi olla hajustettu kissanmintulla, siitä pitäisi olla varoitus leluissa Tarmo kärvähti pennulle joka ei ollut tarpeeksi kaukana lelusta, Hilla kärvähti Tarmolle ja lopulta Hilla taisi vain kärvähtää... Jostain syystä Hilla yhdisti tapauksen myös omaan emoonsa, ja nyt sitten koitan sille vakuuttaa ettei emosta ole vaaraa. Juuri ennen tätä kohtausta ihailin kun Eerika niin kauniisti hoitaa pentuja, eli siitä todellakaan ei ole vaaraa pennuille... Nyt Tarmo ja Eerika on yläkerran valtiaita ja loppulauma on alhaalla, onneksi on tilaa. Tänään sitten Hilla on hieronut sopua Tarmon ja emonsa kanssa ilman pentuja, ja toiveissa on että saan vielä lauman yhdistettyä, ainakin tapaaminen sujui hyvin. Kaiken draaman kunniaksi lisäksi mieleeni juolahti että jättäisin punapojan kotiin. Ja se vaatii toimivaa laumadynamiikkaa, eri huoneisiin eristetyt laumanjäsenet ei ole nimittäin minun juttu 


23.3

Pentujen paino tuplaantui viidessä päivässä, ja nyt silmät alkaa olla kunnolla auki. Myös kuulo tuntuu toimivan, kun nostan syliin niin rauhoittuvat puheäänen kuultuaan. Tyttö on yhä mielestäni lämmin ruskea, mutta katsotaan nyt tulisiko selvempiä punaisia laikkuja, sitten muuttuu kilppariksi äkkiä Punapojalla on aika hyvät täplät ja tiikerin raidat näyttää tällähetkellä mahtavilta, ne jatkuu jopa mahan puolelle! Tyttö on täplikäs, mutta kuvio on pikkaisen sekainen, raitoja on välissä ja kontrasti saisi olla parempi. Mitä nyt noin pienestä voi päätellä


Annoin eilen Onnille sotkuista herkkua, ja otin sen vuoksi matot pois lattioilta. Hilla ei tästä ympäristönmuutoksesta digannut, vaan päätti muuttaa pentujen kanssa kantoreppuun Pennuille on tuollainen pentulaatikko, joka alkuun suojaa pentuja eksymästä liian kauaksi emosta (kunhan alkavat seikkailla...) ja siirsin sitten kantorepun sinne. Toistaiseksi kelpaa

Tosiaan Eerikalla oli ensimmäisen pentueen kanssa myös "ongelma" löytää miellyttävä pentupesä. Minun tarjoamani olivat aivan kamalia, ja ehdottomasti paras pentupesä Eeriskan mielestä oli tuolloin Onnin korituoli. Eli pennuilla mahdollisuus tippua n. 40 sentin korkeudesta, ja Eerikaa ei tosiaan nuo ylhäältäpäin tulevat uhat huolettaneet Toisen pentueen kanssa Eerika oli kuin toinen kissa, pentulaatikon löydettyään oli siinä kuin tatti, ei lähtenyt edes syömään...


18.3

Pentulaatikossa on hiljaista ja pennut tuntuvat pulleilta, eli kaikki toistaiseksi hyvin
Mammat on erilaisia, ja vähän aikaa keskusteltiin Hillan kanssa millaisen pentupesän se hyväksyy. Eerika ei kovasti pelännyt ylhäältäpäin tulevaa uhkaa, mutta Hillan mielestä se on isoin pentuja uhkaava vaara. Nyt pentulaatikko on suojattu kannella ja viltillä, ja ruokintalaatikko on heti n. kymmenensentin päässä pentulaatikon suulta, eli mamman ei tarvitse jättää pentuja "suojatta" ruokailun ajaksi. Siitä huolimatta Hilla välillä käy testaamassa korvaavia pesäpaikkoja, raapimapuun pesä (n. 60 cm:n korkeudella) ja kantoreppu ovat selvästi houkuttelevia, jälkimmäiseen osa pennuista kerran jo ehtikin. Pentulaatikkoa voi pitää auki kun Onni ja minä olemme lähistöllä (alakerrassa), muutoin peittelen pennut suojaan petolinnuilta