Eurooppalaiskissa

PR Taikapeikon Bibliofiili (EUR n 24)



Eurooppalaiskissa on tuttu kuin vaarin tohveli, ja silti mystisen kaunis. Se on rotu, jonka kantakissoina ovat tutut "maatiaisemme", ja johon yhä hyväksytään taustaltaan tuntemattomia kissoja ns. noviisina rotuun. Se on turkiltaan helppohoitoinen, eloisa ja rakastava kissa. Eurooppalaisen terveys on ollut suhteellisen hyvä, joitain yksittäisiä munuaisongelmia on ollut, mutta yleensä eurooppalainen on viihdyttänyt ihmistään pitkästi toistakymmentä vuotta.

Itse päädyin eurooppalaiseen mutkien kautta. Ensin tuli pyhä birma, sitten maine coon ja vasta sitten -kolmas kerta toden sanoo- eurooppalainen. Birma jo cooni ovat hienoja rotuja, mutta kaipasin sitä lapsuuteni raitakissaa, siinä vain on sitä jotain

Kiikutin sitten Kassilan-kissalasta raitapaidan itselleni, ja sillä tiellä ollaan, toistaiseksi



Eurooppalainen, kotikissa, maatiainen?

Joskus näkee kotikissoja myytävän eurooppalaisina. Vain eurooppalaiseksi rekisteröity, rekisterikirjallinen kissa on eurooppalainen. Kotikissoja ovat maatiaiset ja sekarotuiset kissat. Maatiainen on kissa, johon ei tiettävästi eikä silmämääräisesti ole sekoittunut muita rotuja. Nykykorvaan sana "maatiainen" saattaa kalskahtaa vanhahtavalta, mutta toistaiseksi esim. Kissaliittoon kuuluvien yhdistysten näyttelyissä kotikissa-luokkaan voivat osallistua myös sekarotuiset kissat. Tällöin jakolinja kotikissa vs. sekarotuinen ei ole ainakaan vielä täysin vakiintunut sanastoon, ja selkeyden takia itse käytän "puhtaista" kotikissoista sanaa maatiainen, ainakin toistaiseksi.

Eurooppalaisiinkin on historian tuoksinnassa sekoitettu muita rotuja, useimpien eurooppalaiskissojen sukutaulusta löytyy mm. persialaista kun tarpeeksi pitkälle sukutauluja kaivelee, ja noviiseina rotuun tuotujen kissojen taustalla voi periaatteessa olla aivan mitä tahansa. Suomen eurooppalaiset perustuvat suurelta osin noviisitaustaisiin kissoihin, joten muita rotuja kissojen taustalla on käytännössä joitain prosentin kymmenesosia (esim. oman Erikani tausta). Uskoisin että maatiaisten tilanne (toistaiseksi) on samantyyppinen, joten itse en pidä noviisitaustaisia kissoja sekarotuisina, vaan tervetulleena lisänä eurooppalaiskissojen geenipooliin.

Yksi syy miksi eurooppalainen on se oikea kissa minulle, on juuri nämä juuret kotimaahan. Rodun taustalla on lapsuuteni navettakissojen jälkeläisiä, ainakin teoriassa

Koulun ja työn takia olen seikkaillut eri puolilla Suomea, ja eri paikkakunnilla on omat maatiaistyyppinsä. Omasta mielestäni kauneimman maatiaisen olen nähnyt Sysmän syrjäkylillä, kissa oli hieno punatiikeri, kapeahkorakenteinen (nuori uros?) ei mikään maailman suurin kissa. Asikkalassa kissat näyttivät paljon brittikissoilta, vaikka brittiharrastajat varmasti olisivat toista mieltä Eurooppalaisen ja britin taustat ovat yhteiset, joten yhdennäköisyyttä on joskus rotukissoissakin (lisää historiasta Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n sivuilta). Eurooppalaiskissoillakin on aika paljon vaihtelua ulkonäössä, ja rotumääritelmä myös sallii sen. Itse pidän tästä vaihtelusta, kunhan kissa silti näyttää kauniilta rotunsa edustajalta


Mitä eroa sitten tavan maatiaisella ja eurooppalaisella on? Suosittelen että menet kissanäyttelyyn ja katselet eurooppalaisia. Maatiaisia ei useinkaan kasvateta tarkoituksella, ja ne saattavat lisääntyä kenen tahansa kanssa (lähisukulaiset mukaan lukien). Eurooppalaisia jalostetaan, eli pyritään saamaan samaan kissayksilöön kaikki kauniit piirteet joita eurooppalaiskissoilla on, ja joskus siinä onnistutaan paremmin ja joskus huonommin, kuten jalostuksessa yleensäkin. Näyttelyssä vaatimattomasti menestyvä eurooppalainenkin on kuitenkin syntynyt suunnitellusti terveystutkituista vanhemmista, ja eurooppalaiskasvattajat kokemukseni mukaan mielellään kuulevat kasvattiensa asioista myös vuosien päästä siitä kun kissanpentu on luovutettu uuteen kotiin. Voisimpa väittää että rakastettuna pikkukissana elänyt eurooppalainen saa uuteen kotiin aina mukaansa tyytyväisyystakuun