Lauma

Lauman siemen Onni 1 pv ja pikkusiskoni



Lauman muodostavat tällähetkellä yksi ihminen, kaksi koiraa ja neljä kissaa:

Ihmisjohanna
Taika-pyhäbirmakissa
Eerika-eurooppalaiskissa
Hilla-eurooppalaiskissa
Asa-eurooppalaiskissa
Helmi-keskiaasiankoira
Iita-saksanpaimenkoira



Kuvia laumasta (
klikkaa linkkiä):

Lauman talvi -16 - -17, Onni vielä mukana

Lauma -16

Lauma -15

Lazy sunday 27.7.14

Kesä -13

Lauma -12



Koira ja kissa

Kissa ja koira voivat ystävystyä, mutta yhtä hyvin saatat kerjätä ongelmia tuomalla laumaan vieraan lajin edustajan. Koiran ja kissan yhteiselossa tärkeintä on että molemmat osaavat ottaa rauhallisesti toistensa seurassa. Jos koiralla on tyylinä häslätä kissan kanssa aina kun kissa uskaltautuu lattialle, rauhallisesta yhteiselosta ei juuri voi puhua. Jos koira häslää kissan kanssa tappotarkoituksessa, yhteiselo ei silloin onnistu, ja jommankumman on häivyttävä, toivottavasti niin että kissa on yhä hengissä. Kissan ja koiran yhteenotossa häviäjä on kissa, vaikka muitakin mielipiteitä asiasta kyllä kuulee. Suosittelen kurkkamaan kummankin lajin suuhun, hampaisto on ihan eri kaliiberia  Toisaalta se, että koira jahtaa ulkona poispäin juoksevaa kissaa, ei kerro mitään siitä voisiko koira hyväksyä laumanjäseneksi kissan. Koiralla kuin koiralla rodusta riippumatta voi olla saalisviettiä, ja saalisviettinen koira voi aivan hyvin hyväksyä laumaan rauhallisesti käyttäytyvän kissan.


Omasta laumastani Tarmo ei ollut tottunut koiraan pentuaikanaan. Koiraan tottuneet solahtivat laumaan ilman sen kummempia kommervenkkejä, koiraan tottumattoman kanssa voi olla edessä vähän pidempi sopeutuminen. Tarmo oli kasvattajan mukaan pentueen arimmasta päästä, silti se jo ekana aamuna (kuvassa) uskalsi käppäillä huoneessa jopa nostellen häntää. Näin siihen asti kun Onni the gentleman kehtasi heiluttaa häntää ystävällisesti - tuolloin Tarmo vilahti sohvan alle 
Tarmo sähisi ja murisi Onnille useamman viikon jos se uskalsi liian lähelle, minun onnekseni Onni oli jo tottunut yhteen kissaan, Taikaan, ja osasi ottaa etäisyyttä tarvittaessa. Toisaalta Onni myös rakastui Tarmoon aivan kybällä, hyvä kun pääsimme pissalenkeille Tarmon tultua laumaan. Vieläkin ihmettelen tätä, johtuiko se juuri Tarmon vaikeudesta pentuaikana? Myöhemmin niistä tuli parhaat kaverit, ja Onni sai retuuttaa Tarmoa aika armottomastikin ennenkuin Tarmo päätti leikin lähtemällä pois paikalta. Tarmo ei koskaan näyttänyt Onnille kynsiään, vaan sanoi vastalauseensa vain äänellä.



 Onni ja kissat

Ensimmäinen kissa Taika tuli laumaan kun Onni-koira oli vuoden ikäinen, ja se on ollut luonnonlahjakkuus kissojen kanssa. Käytännössä jouduin Onnille kertomaan jotakuinkin kaksi kertaa, milloin se oli ylittänyt valtuutensa. Taika ei ole kissa pelokkaimmasta päästä, ja jo pikkupentuna se meni Onnin ruokakupille närppimään. Ensimmäisellä kerralla Onni sai berserkkikohtauksen, rähähti tiukasti (harvinaista!) ja painoi pennun maahan rujon näköisesti. Minä hitaana hämäläisenä ehdin puuttua tilanteeseen vasta tässä vaiheessa, ja toruin Onnia. En hirveästi, koska omaa ruokaansa minun politiikkani mukaan saa puolustaa (ja pentu oli vahingoittumaton eleen rajuudesta huolimatta). Toisen kerran olen torunut Onnia kun se meni nukkumaan (siihenasti) sen omaan nojatuoliin, jossa Taika oli jo nukkumassa. Onni katsoi minua hämmästyneenä, että tuonko takia en saa mennä nukkumaan tuoliin??

Yritin aikani estää Taikan roikkumista Onnin ruokakupilla, varsinkin kun siihen aikaan annoin Onnille isonappulaista kuivamuonaa, ja jouduin kaivamaan nappulat pois tulitikkuaskin kokoisen birmapennun suusta, peläten tukehtumista. Lopulta luovutin (Taika on itsepintainen!) ja niin luovutti Onnikin Taika on yhä hengissä, maistelee naminami koirannappuloita ja kaikki nukkuvat missä mieli tekee, mikä sopii oman huushollini järjestykseen.